Kuten jokunen tarkkaavainen kanssaihminen huomasikin, blogini katosi netistä muutama viikko takaperin. Syynä oli eräs luokkamme idiootti, joka katsoi oikeudekseen lukea luvatta sähköpostejani ja sai näin tietää käyttäjänimeni blogiini ja muihin nettiprofiileihini. Kauhistuin tästä anonyymiteettini menettämisestä niin paljon, että poistin profiilini useasta palvelusta, vaihdoin salasanoja ja piilotin tämän blogin lukijoilta. Tietenkin olen koko ajan tiennyt, että kaikki mitä nettiin kirjoitetaan on julkista, mutta olen nimimerkin turvin kirjoitellut tänne ja muualle melko henkilökohtaisia asioita ja tuntemuksia, jotka eivät mielestäni kuulu jokaiselle puolitutulle.
Mutta niin, kuten huomaatte päätin palauttaa blogini, osittain haistattamisen ilosta ja osittain koska minulla on ollut todella ikävä kirjoittamista. Asiaa hieman punnittuani tulin muutenkin siihen lopputulokseen, että jos kyseisen sähköpostiurkkijan elämä on oikeasti niin sisältököyhää, että pitää vakoilla luokkalaistensa yksityiselämää netissä, niin olkoot. Olisi tietenkin suunnattoman nöyryyttävää huomata että koko muu luokkamme tietää ensi viikolla suuntautumisestani ja sosiaalisista kuvioistani kaiken, mutta toisaalta-meh. Säästyisin ainakin kaapista tulemisen vaivalta.
Muuta hiljattain tapahtunutta: turkulainen lajitoverini kysyi, josko haluaisin tavata hänet tässä joku päivä. Odotan toisaalta innolla ja toisaalta pienellä jännityksellä, olemmehan jutelleet netissä nyt enemmän tai vähemmän tiiviisti jo kuukausikaupalla ja mahdollisen uuden ystävyyden tuntua on ilmassa. Toivon todella, että tulemme juttuun myös reaalimaailmassa!
Lopuksi vielä pienet terveiset tunnuksiani urkkineelle:
Täällä jälleen
lellivarsa
